tiistai 31. joulukuuta 2013

Outfits of 2013

Jälleen taas aika PERINTEISEN vuosiasukatsauksen!
Ja hei, tsekatkaa ihmeessä myös aikaisemmat kollaasit:  2010 / 2011 / 2012 ! Kyllä ne ajat muuttuu eikös? :D

TALVI / winter


KEVÄT / spring

KESÄ / summer




SYKSY / autumn

perjantai 27. joulukuuta 2013

I cant believe it!



coat. ilona pelli / skirt. bikbok / shirt. uniqlo / bag. pimkie 

Suokaa anteeksi eskapismini. Mitäköhän tähänkin sanoisi.

Ei tarvitse luulla, että tähän olisi liittynyt jotain suurempaa "yksityiselämän mullistavaa" tai muita vaikeuksia. Yliopisto se vaan. Ja täytyy myöntää, että tää ensimmäinen puolivuosi on kyllä ollut aikamoinen.

Mutta nyt, ainakin osa esteistä ylitettynä voin ylpeästi todeta, ne eivät ole vieläkään heittäneet mua sieltä ulos! :)) wohoooo!

Muistinkohan mainita (anteeksi jos useammankin kerran), että sitä on tullut jo pari kuukautta kulutettua kirjaston penkkejä aikas urakalla.
Sellaista se on - mamun elämä. Rankkaa. Opiskelijalle, joka on tehnyt jäätävästi töitä, ja jota kiinnostaa, ja kiinnostaa ihan oikeasti, on vaikeaa olla huono.

Mutta kai se eka juttu oliskin hiffata - "huono" verrattuna kehen?

Nojaa. Jaari jaari jaari.

Joulun skippasin täysin, koeviikko kun oli. Mutta kohta on uusi vuosi ja tosi kivat bailut tulossa! :) En malta odottaa. Tammikuussa sitten tentitään lisää.

Hello darlings Im back! The studies really had me there for a bit. But I can gladly pronounce that they still havent kicked me out from the university! So st. Petersburg is still very much going on. Because of my tests this week, I skipped Christmas, but it s alright because soon it s NewYears. And I know it s going to be so much fun :)

lauantai 14. joulukuuta 2013

WOOPSIES



coat. ilona pelli / bag.  / jeans. mango / shoes. vagabond / jewellery. lindex

Hei hetkonen? Miksei tää maisema näytä yhtään Pietarilta?

Koska jos ihan tarkkoja ollaan, karkasin viime viikoksi Pariisiin.
Kuten joku saattaa ehkä muistaa, että mainitsin siskoni olevan siellä vaihdossa.


Täällä Pietarissa menon kuvaileminen onnistuu aika vähin sanoin. Keneltä tahansa kysytkin kuulumisia, avainasia lohkeaa yhdessä sanassa: "Sessija"
Tenttiviikoista siis kyse. 21-27.12 ensimmäiset (hyvää joulua?) ja loput viisi 9-21.1.

He-hey wait? Why these photos look nothing like St Petersburg? 
Well actually I ran off to Paris for last week. My sister is studying there for one semester. It was really fun to have a week (almost a week) off before the upcoming exams in my university.

tiistai 26. marraskuuta 2013

Opiskelijastudiobox


Ettäs tältä näyttäis vähän niinkun mun opiskelijaboksini. 20 neliön studioasunto kyseessä.
Edelliseen kotiin tai asuntolaan verrattuna hyvinkin persoonaton. Jotenkin kun ikeaa yhdistää ikeaan, lopputulos on ikea?

Tahtoisvaihtaa, mutta nää asumiskuviot täällä päin ei ole niin yksinkertaisia aina. Ei siitä koosta niin väliä, mutta vähän lisää korkeutta (tää eka kerros on vähän blää. Varsinkin kun ikkuna alkaa noin metrin katutasosta) ja mielellään joku toinen alue.. Vaikka sijaintihan on tosi hyvä. Ois vaan kiva vaihtaa haha.

Täytyy katsoa sitten joskus, kun on mahdollista, mihins sitä muuttais. Taloudellinen tilanne olis sellainen, että vois olla aika houkuttelevaa muuttaa kimppakämppään tai ihan kommunalkaankin...

A quick look to my 20 square meter studio apartment. If you compare it with our old apartment or the student dormitory, it looks a bit dull. Who would have guessed, that if you combine ikea with ikea, the result is going to look like ikea?? Id be ready to move some place else already. A joint apartment or a kommunalka would be cool. Or just some other neighborhood. Who knows... lets see :)

maanantai 25. marraskuuta 2013

Kiitospäivä

Tuntuu täälläkin silloin tällöin menevän meininki niin ankeaksi, että vietetään nyt ihan Thanksgivingiä kerrankin Cloudbustedilaiseen tapaan! (vaikka se jenkeissä jo ohi hujahtikin, mutta ei se ole niin nökönuukaa meillä päin)
Aivan aluksi haluaisin kiittää

Perhettä, joka on aina valmis tukemaan mua. Kaikin tavoin. Olen kiitollinen, että mulla on perhe, jolta tiedän voivani aina pyytää, jos olen jotain vailla. Ja kiitos siitä, että voin teille olla ihan niin urpo kuin olen.

Haluan kiittää Sashaa, paitsi siitä että hän opetti mulle mielen ja kirjotti mun kanssa pääsykoeaineen ja laitto mulle hyllyt seinälle, mutta eniten siitä turvasta, jota hän mulle tuo. Kiitos myös, että lähdit kerran illalla etsimään minua kadulta, kun olit oikeasti vain itse unohtanut, että kerroin tulevani myöhään. Kiitos, että huolestut aina kun en vastaa heti puhelimeen tai ole kotona ennen iltayhdeksää.
Kiitos tälle veikeälle talolle. Kaikessa kaameudessaan ja absurdiudessaan tällä uusklassisessa kaupungissa, siinä oli mielestäni jotain tosi symppistä. Sydän syrjällään katsoin sen moukarointia kasaan yhtenä aamuna.

Kiitos lähikaupan kassatädille kun olet katsonut läpi sormien muutaman ruplan puuttumista loppusummasta ja estit minua kerran ostamasta jäätynyttä maitoa. Ja eräänä iltana kiinnitit huomiota, etten kerran ostanutkaan pistaasijätskiä vaan suklaata :D

Kiitos maailmalle ja äidille kevytuntuvatakista! Nyt mulla ei ole enää ikinä kylmä.

Kiitti Sadovayan Mir Second Handille. Parhaat löydöt tehty sieltä. Ja kiitos niiden maskottilinnulle johdattamisesta heidän luokseen.

Annan myös ison kiitoksen Bukvoed 24h kirjakaupoille (suom. lukutoukka), joista löytyy ehkä parhaat opiskelutarvikevalikoimat missään. Niistä on myös muutamat kerrat kipitetty aamuseitsemältä ostamaan synttärilahjoja. Kiitos myös, että pidätte aina Angry Birds limpparit kylmässä.

Superkiitos motivaatiovalaalle. Saan siitä hymyt joka päivä edelleenkin.

Kiitän luokkalaisiani, erityisesti luokkani starostaa (luottamusoppilasta) Vasjaa kärsivällisyydestä aina selittää tyhmällä ulkomaalaiselle vähintään kolmeen kertaan, mitä pitää tehdä. Ja lähettää kaikki dokumentit, opettajien powerpointeista kurssiohjelmiin, henkilökohtaisesti (koska ikäänkun löytäisin niitä itse). Ja kiitos vielä kun ehkä kerran myös otit puolestani yhden kopion, koska taisin pelätä kirjastotätiä. 

Enkä voisi mitenkään unohtaa kiittää minulle kokatuista huikeista aterioista. Kyseisen hedelmäsalaatin valmisti Mohammed afganistanista. Oli kuulemma soittanut siskoltaan perhesalaisuuksia sen tekoon. Kiitos muille mahtaville kokeillemme Farruhille, Mamunille, Gaolle, kiinalaisille tytöillemme ja leipuri Kertulle tuoreesta leivästä ja piirakoista Griboedovan rannalla.

Kiitos blogini bannerissa köpötteleville Pingviineille jo vuosien yhteistyöstä blogini viihtyvyyden kanssa.

Kiitos Petrille, joka ei koskaan tarvinnut kahdesti pyytää kyytiä ja seuraa IKEAn :) Ja kaikista muista lukuisista palveluksista.

Kiitos lukemattomille yhteisille maljoille! On juotu tapaamista, ystävyyttä, uusia tuttavuuksia, maailmanrauhaa, Pietaria, rauhallista kansojen yhteiseloa, matematiikan suoritusta ja paljon muuta.

Kiitos Venäjän Federaatiolle ja Suomen valtiolle, jotka tekevät tämän kaiken minulle mahdolliseksi.

Ja erityiskiitos kaikille muille, joita tässä listassa mainittu! ;) 

I'm celebrating my very own Cloudbusted's Thanksgiving today! I would really like to thank everyone, who has been helping and supporting me all this year! So thank you to my family, to Sasha, funny house that was teared down in spb, lady working in your nearest market, Budvoed 24/7 bookstores, to my classmates, Vasja, all the great meals friends have cooked for me, to Petr, to all the toasts, to Russian Federation and Finland from making this all come true. And a huge thank you to everyone not mentioned in this list! ;)

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Ei hotsita



skirt. bikbok / coat. bzr / socks. hm / shoes. nelly.com

Tiedättekö sen fiiliksen, kun ei oikeastaan huvita kertoa, mikä painaa.
Koska vastausvaihtoehdot olisivat

- Myötätuntoinen "No mut hei! Kyl sä pärjäät!" - tuntuu tilanteen vähättelyltä. Ja se ärsyttää. Tuntuu tyhmältä edes kertoa toiselle asiaa, josta voi vetää niin suoran johtapäätösen ilman mitään mahdollisuutta ymmärtää. Koska loppujen lopuksi kukaan, joka ei ole saappaissani, ei voi tietää.

- "No voi paska." - tuntuu taas itseni vähättelyltä. Eikä sitäkään halua kuulla. Eikä niin voi sanoa. Ja sekin ärsyttäisi. Hitostako sinä tiedät, mihin minä pystyn.

Ja siksi, koska lopputuloksena olisi joka tapauksessa vain ärsytystä ja toiselle en tiedä mitä sanoa-olo. Joskus kannattaa ehkä olla ihan vaan hiljaa.


Do you know the feeling, when it's hard to express to others, how you're doing. And in the end, you don't even feel like telling. Because the answer you could get would be either a) "Don't worry, everything´s gonna be alright." Witch only irritates, as if they could really know or understand, what I'm talking about or b) "Oh shit." Witch also irritates because that just feels like underestimating my skills. SO I came to a conclusion - in times like these, it's usually better to just be quiet.

torstai 21. marraskuuta 2013

Reissu on tehty ja kaupunki nähty

Täytyy nyt nopeesti kipasta kertomaan, mitä tein Helsingissä viime viikonloppuna ennen kuin vallan unohdan tässä kaikessa muussa hulinassa!

Ja kyllä, olin minäkin siellä, nimittäin Indiedays Inspiration blogihippaloissa. En ollut ihan vakuuttunut, oliko Klaus K näille erityisen hyvä paikka (palkintojenjaosta kuultu tai nähty mitään), mutta eihän sitä sen takia sinne mentykään. Vaan ilmaisen ruuan. ----Noei. Moikkailemaan uusvanhoja tuttuja :) Ja oli kyllä kivaa! Menin ilman avecia, eikä olisi voinut olla parempi päätös. Asua ei tarvitse kuvata tai kommentoida laukkua enempää.
PS. mielestäni on aivan käsittämättömän väärin, että miksi Angelica Blick voi olla luonnossa vielä ihanampi kuin kuvissa. En ala. Ja tietysti kaikista upein Sandra Hagelstam.
Ja vakkarinähtävyydet - brunssi Lungissa (josta puuttuu tosin vieläkin wifi murrrr) ja saman sijainnin Korkeavuorenkadun näyteikkunat matkalla keskustaan.

Aleksandra vei mut aivan jäätävän ihanaan kahvilaan - Kuppiin ja Muffiniin -, joka on Kalevankadulla. En ole eläissäni syönyt niin hyviä cupcakeja. Tai ehkä mitään muutakaan ruokaa. Musta on ihan turhaa asua Helsingissä /tai pk-seudulla, jos ei (asu)käy täällä! 
 
Last weekend in Helsinki was awesome. Saturday evening I spent in Indiedays Inspiration Blog awards. I was really happy that I had the chance to meet lovely Angelica Blick and gorgeous Sandra Hagelstam (5 inch and up) ... And in one day! Otherwise on the trip I focused on good food and of course drinking a lot of coffee... And when I couldn´t eat anymore I wondered around window shopping. There is no place like home.

Kuva, jossa minä ja Angelica Blick @ Sini Savolainen

tiistai 19. marraskuuta 2013

Senaatiintori / Senatstorget





coat. ilona pelli / bag. sonya rykiel / shoes. hm / pants. hm(mens)

Palasin Suomesta! Kuten huomaatte. Ei olisi yhtään huvittanut - kotona maakaminen, äidin vaatteiden käyttäminen ja lounareiden kuluttaminen on niin jees... Täällä opiskelun jälkeen musta tuntuu, että Suomessa kaikki on aina lomalla. Varsinkin nuo luksusviikonloput (kaksi vapaapäivää woooot? :D)

Ongelmaksi toisaalta alkaa muodostua se, että nyt kun en käy Suomessa kovin usein ja mulla ei ole täällä enää paljon suomenkielisiä hölötyskavereita, kälätän aina Suomessa ihan taukoamatta. Oon aina ollut räpätäti, mutta alan itsekin huomata, että liika on liikaa. 

I came back from Helsinki! It was such a nice trip, I really did´t feel like coming back just yet.. Althought laying in my bed, using mothers clothing and wasting lunch bills on crazy expensive coffee was just what I needed. After studying in Russia I feel like everyone in Finland is on their vacation. All the time! With their classy two days weekend (I say whaaaaat)
Now that I go home so rarely, and I don't have here so many of my finnish friends, I've noticed that in Finland I talk way too much. Absolute fluency with language feels so relaxing.. But I realize I have to turn it down a notch. haha.

torstai 14. marraskuuta 2013

MAMA im coming home!


Pictures from Helsinki, from home. 

 Viikonloppu Helsingissä, kotona!
Mun piti oikeesti lähteä huomen illalla, mutta jo tänään oli niin kova koti-ikävä, etten oikeen enää keskittyny mihinkään vaan mietin kokoajan, mitä teen sitten... Siispä päätin hyppätä jo tänään marshrutka-bussiin ja varastaa yhden lisäpäivän. 
Käytän bussiajan hyödyksi ja pohdin vastauksia teidän kysymyksiinne, jotka ovat muuten aikas kinkkisiä...! Hyvä vaan! Jatkakaa sitä hommaa vielä viikonlopun yli ;)

Mutta nyt on hoppu, koska pitääkin pakata turbona!

Weekend at Helsinki! I was suppose to leave tomorrow evening, but today I've been so distracted by homesickness and unable to concentrate to anything, I decided to jump in to the marshrutka minibuss and steal one extra day!
But now I really have to packing, because I'm leaving in a few hours.

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

I'll be good




jeans. zara / coat and shirt. second hand / shoes. hm / bag. mango

Ei se valo vaan näin syysiltapäivisin tunnu riittävän mihinkään. Onneksi tässäkin harmaudessa piristää uusin asusteeni (sopii erityisesti erityisesti allegroon, lentokentille ja marsu-busseihin) eli hennon vaaleanvihreä VIISUMINI, jota piristävät punaiset, puoreät leimat !
Niin kivaa kuin täällä Venäjällä onkin, tuntuu ihan hyvältä tietää, että halutessaan pääsee kotiin.

It already feels like the light in the autumn evenings isn't enough. And here, in the North's Venice it is only a beginning. But one positive thing is my newest accessorize I finally got today: It goes really well in the train, airplane or in the bus... It's light green with striking red and round stamps - It's my new VISA!
As much fun I'm having in Russia, feels good to know, that I have a possibility to visit home.

tiistai 12. marraskuuta 2013

A.W.A.K.E. by Natalia Alaverdian Spring 2014

Sellaista se muoti on. Vielä ole luntakaan maassa, mutta katseet suuntaavat jo keväälle.
Tällä kertaa katsauksen venäläisten suunnittelijoiden antimiin tarjoaa yksi venäjän tunnetuimmista suunnittelijoista  Natalia Alaverdan merkkinsä A.W.A.K.E. kevään 2014 Ready-to-wear-mallistollaan.

The year of fashion. I find it funny, that we don't even have snow on the ground,  the fashion industry is all about spring and summer. 
This time I would like to present to you, what would one of Russia's the most well known designers, Natalia Alaverdian and her mark A.W.A.K.E., has to offer us for next spring.


Mielestäni malliston kukko-kuosi on jotain sellaista, mitä voisi aivan hyvin nähdä Marimekolla, Nansosta nyt puhumattakaan. Natalia Alaverdian osaa kuitenkin pelata räikeät valintansa hyvin leikkauksilla ja yhdistelmillä. Hänen omalle tyylilleen uskollisena mallisosta löytyy myös kevyempiä ja tyttömäisiä elementtejä. Myös värimaailmansa puolesta kokonaisuus toimii, kun tiukat musta-valkoinen/puna-valkoinen kuosit häipyvät kauniiseen vaaleansiniseen. Lopputuloksena kokonaisuus, joka ei ole liian raskas tai aiheuta tarhantäti-vaikutelmaa.

I find especially appealing in  Natalia Alaverdian's collection, how she works with a rough rooster-themed pattern and combines it with lighter, elegant pieces. And not forgetting the beautiful cuttings, that, fateful to designers own style, bring out the more girly, funny side. Also the color-palette works: hard combinations of black red and white fade beautifully with light blue. 

maanantai 11. marraskuuta 2013

KYSY


Tiedätte, mikä on homman nimi!

perjantai 8. marraskuuta 2013

Beanie +diy

Sarjassamme ekstemporee väliaikaistuunailut.

Kauan etsitty, täydellinen beanie-pipo (kun niitä on kaikki paikat täynnä, voisi kuvitella ettei hyvän löytäminen ole vaikeaa…? Oli se.)  tökkäiltynä yksityiskohdiksi koruja.

Ajatus lähti tuosta pienestä sinisestä korvakorusta, jonka löysin taskun pohjalta ja ajattelin, että olispas tämä soma yksityiskohta.

Sitten hieman innostuin ja laajensin muihinkin korvakoruihin.




Pipokoristelun korvakorujen avulla miinuspuolena on toisaalta se, että korujen piikit tulevat pipon läpi. Koska pipo on paksu, eivät kovinkaan pahasti (eivät siis pistä, lähinnä kutittavat)

Plussana se, ettei sitä tiedä kukaan.. ;)
Paitsi nyt kaikki kun kerron sen teille. Hyssss...

Toisaalta en näe syytä, miksei tämä voisi toimia ihan perus statement-kaulakorulla... Siihenkin riittäisi muutama tikki ompelua.

tiistai 5. marraskuuta 2013

comfort scarf



scarf. second hand / blazer. second hand / jeans. mango / shoes. zara / bag. lumi

1) Iso huivi. Kerron itselleni vähintään neljä kertaa vuodessa, että tää on nyt ihan menneen talven juttu.. Että nyt haluan jonkun siistin ja ohuemman huivin. Ja sitten ensimmäisenä vilposena päivänä palaan tähän.

2) Sisäkengät. Koska venäläinen lämmitys  +  ulkokengät, jotka on suunniteltu pitämään lämpö sisäpuolella + sisäilmaa 10h/pvä…. Miksi hikoilla, jos ihan yhtä hyvin voi jättää ulkokengät narikkaan?


....Ja vielä päivän asusteesta innostuneena Venäjä-teemainen fakta, jonka varmaan monet jo tietävät. Sana "hui" on venäjäksi miehen sukupuolielintä tarkoittava kirosana. Ja herättää aina hilpeyttä, kuin suomalaiset kiljuvat sitä säikähtäessään. Myös sana "huivi" on myös hauska kuulemma. Venäjän vierailijoille siis suosittelisin mielummin hihkaisemaan kadulla vaikka "kääk!" :)

maanantai 28. lokakuuta 2013

Kun mielessäin elän sut uudestaan




earrings. Topshop

Syksy oli itse herra suuri runoilija Pushkinin lempivuodenaika.
Hän rakasti syksyä, sillä silloin, pimeydessä ja harmaudessa, ihminen herää pohtimaan itseään ja olemmassaoloaan.

Voisin allekirjoittaa tämän. Loppukesä tarkoittaa lähes aina uutta, johon on jo syksyn loppuun mennessä ehditty tottua. Silloin on aikaa ajatella, oliko tämä nyt sittenkään niin hyvä juttu.

Voin hyvin kuvitella, että juuri pimeässä syystihkussa on tehty lähes kaikki tämän maailman mestariteokset.

Itse en alkanut vielä kirjoittaa runoja, mutta suosittelen kaikille samaa urakkaa, jonka suoritin viime viikonloppuna - kietoutua läppärin kanssa peiton alle ja käydä läpi  k a i k k i  valokuvat.
Myös, ja erityisesti, ne nolot. Ja turhat. Ja ennen kaikkia ne, joita ette olisi koskaan tullut katsoneeksi tai halunneet katsoa.

Teki hyvää katsella, missä sitä ollaankaan oltu ja muistaa, miten tähän päädyttiin.


Nauttikaahan syysmyrskyistä ja niiden tuomasta pakollisesta toimettomuudesta!

perjantai 25. lokakuuta 2013

Huono päivä


edit// vaihdoin kuvan vanhempaan, parempaan. ei pahenneta ärsytystä enempää sentään.... 

pommiin nukkuminen, se siitä koulupäivästä
kahvimaito loppu
ärsyttävä tihkusade sellaisessa tuulessa, että sateenvarjo vain riesana
kengät hiertää
printtifirman tätsy kertoo, että muistikortissani on virus, se niistä oppimateriaaleista
kahlaan sateessa kirjastolle pariksi tunniksi
unohdin - on sanitarnyj den - kirjasto kiinni
auto heittää kurat päälle
istun iltaruuhkassa kotiin tupla-ajan kuin kävellen

Ja nyt, illalla, en enää keskity. Vaikka yrittäisinkin ottaa kirjan käteen ja lukea, kuulisin vain kiroilua pääni sisällä. Ärsyyntymisen taso päivästä, joka alkoi muutoinkin huonosti, on niin korkea.

Yritin kokoajan tsempata ja olla miettimättä pikkuhiljaa kasautuvia vastoinkäymisiä (niiden muiden päälle, joita on kerääntynyt myös aikaisempina päivinä) .... Koska onhan se nyt kovin tehotonta velloa ärsytyksessä, mitä tapahtui äsken, vaikka päivä ei ole vielä edes ohi.

Nyt ainoa vaihtoehto on hukata viimeisetkin tunnit vetämällä peitto korviin ja toivomalla, että huomenna on uusi, erilainen päivä.

Millä keinoilla te psyykkaatte itsenne irti ärsytyksestä päästäksenne eteenpäin?
Vai ostatteko mielummin kassillisen lohturuokaa, peittokorviin-metodilla? Vai ajatteletteko Afrikan nälkäisiä lapsia ja löydätte sisäisen voiman "No eihän tämä oikeastaan olekaan mitään"..?

maanantai 21. lokakuuta 2013

Kumpaan suuntaan sinä käännyt ulko-ovelta?

Tiedättekö tunteen, kun samanaikaisesti tuntee elävänsä kahta elämää?

Tunnen, että minulla on tällä hetkellä kaksi eri elämää. Olen niissä erilainen ihminen ja ne sisältävät erilaisia päämääriä, eri ihmisiä ja ne sijoittuvat eri kaupunkeihin tänne Pietariin.

ELÄMÄ I
Toinen elämästäni sijoittuu Pietariin, mutta se rajautuu ulko-ovestani vasemmalle: Marinskiteatterille, Suudelmien siltaan Moikan yli, siitä Työn aukiolle, Neva-jokeen ja Vasilinsaareen. Se on sen elämän kaupunki.

Siihen elämään kuuluvat Pietarin valtionyliopisto, kolleegat luokkahuoneissa, kiinnostavia ajatuksia yhteiskunnasta ja oikeuden roolista siinä, tuomioistuinjärjestelmästä ja lainsäädännöstä. Siihen kuuluu koukeroinen kieli ja aina selkäpiissä hiipivä tunne, etten osaa ilmaista itseäni niin kuin haluaisin tai muutenkin fiilis Onkohan multa mennyt jotain ohi.

Se elämä on hyvin venäläinen. Siinä elämässä olen ulkomaalainen. Enkä vain kielen ja kansalaisuuden tasolla vaan myös iän. Olen muita noin kolme vuotta vanhempi. Minulla on enemmän elämänkokemusta ja näkökulmia, mutta ymmärryksen ja sosiaalisuuden tasolla olen lapsenkengissä. Minulla on kavereita, mutta he ovat enemmänkin kolleegan tasolla. Juttelemme kevyesti helpoista teemoista, kotikaupungeista, opiskelusta ja vapaa-ajoista.

Siinä elämässä olen paljolti muista riippuvainen. En tiedä, missä luokkahuoneet ovat, tai edes ymmärrä niiden numerointia lukujärjestyksessä, tiedä mistä seuraavassa seminaarissa puhutaan, tai mitä dokumentteja minulla pitäisi olla. Sitä elämää painostaa stressi ja pelko siitä, että mitä jos kaikkensa antaminen ei riitäkään tai entä jos jään jostain paitsi.
Toisaalta sillä elämällä on paljon annettavaa. Ja ennen kaikkea mahdollisuuksia. Se elämä vasta alkoi, siitä voi vielä kehkeytyä mitä vaan. Ja se on kutkuttava ajatus.

ELÄMÄ II Ja sitten se Toinen elämäni. Sen määrittäminen onkin hieman hankalampaa. Se kulkee etuovestamme oikealle, kohti Nevsky Prospektia. Nappaa matkalla mukaansa Kanal Griboedovan asunnon, Dumskayan rokkibaarit ja kulkee läpi hauskojen kahviloiden, metroon ja punaisella linjalla Akademicheskayalle, Polytekniselle yliopistolle.

Siihen elämään kuuluvat kaikki läheiset kaverit. Asuntolan latinot, kaverit ekalta puolelta vuodelta, miljoonat smalltalk-tuttavuudet koulusta, keskustelu, jonka huikkaat jotakuinkin tuhat kertaa päivässä, viiden metrin välein "Privet! Mitä kuuluu? Mulleki hyvää. Mites opiskelu? Aijaa, niin mullakin, vaikeeta. No joo mut kiva nähdä! Törmäillään taas moi!", muut Pietarin suomalaiset, coutch surfing-tapahtumat ja tietysti ne kaikkein läheisimmät ystävät.

Siihen elämään kuuluu istuminen kylässä tai kahvilassa, kuka kahvilla, kuka kaljalla,.. Jauhaminen opiskeluista, yliopistosta, juoruaminen muiden naimisiinmenoista, syvälliset keskustelut elämästä. Toisena osana käyminen kiinnostavissa paikoissa, etsien uusia kahviloita ja ruokapaikkoja, museoita ja leffoja. Toisaalta päämäärätön vaeltelu.

Siihen elämään liittyy myös Venäjän ymmärtäminen kokonaisuutena, suhteessa Suomeen, ja muihin maihin. Maan tapojen ja yhteiskunnallisten ongelmien tarkkailu. Tässä elämässä olen osa yhteisöä, joka on ihmistyypeiltään, kansalaisuuksiltaan ja elämänkokemuksiltaan monipuolinen ikään katsomatta.

Sitä elämää leimaa vapaus. Ja huolettomuus. Kuin sen mottona olisi, ollaan tässä ja nyt, koska huomisesta ei tiedä. (kuka päättää muuttaa pois kotiin, uuteen asuntoon, tulee siirretyksi Moskovaan, tai aloittaa vaativan työn tai muista syistä lakkauttaa ylim. vapaa-aikansa)

Siinä elämässä tuntee kuitenkin olevansa aina jollekin velkaa. Velkaa aikaansa kaverille, jolle ei ole soittanut pitkään aikaan tai jonka viestiin ei ole elämältä1 vastannut, itse elämälle1, koska elämän2 tuoma vapaus ei sinänsä ole prioriteetti tai tuleville lupauksille joita tietää tekevänsä muille ja itselleen vastaisuudessa. Joo tänne täytyy tulla uudestaan, meidän täytyy nähdä, sun täytyy tulla meille joskus käymään…



Elämieni suhde toisiinsa on hauska. Uppoudun yhteen, enkä edes muista toista. Kelluin viimeiset kaksi viikkoa täysin uppoutuneena elämään1.
Saatoin mietiskellä velkojani elämässä2, mutta ne eivät tuntuneet lainkaan ajankohtaisilta. Aivan kuin olisin miettinyt Suomea, jonne tällä hetkellä viisumittomana en edes pystyisi matkustamaan.

Tänä viikonloppuna palasin menneeseen ja hukuin taas päiviksi elämään2, kaivattujen ihmisten seuraan kääntyen jatkuvasti ulko-ovestani oikealle. Koko yliopisto ja sen tuomat asiat olivat niin kaukaisia, että aivan kuin ne olisivat eri maassa.

Nyt on kuitenkin aika pakata taas laukut ja palata takaisin toiseen kaupunkiin. Ja kääntyä ulko-ovesta aina vasemmalle.

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

pääministereita, kissoja, kevytuntuvaa ja autottomia cityamiksia...


coat. uniqlo / dress. second hand / boots. galary /bag.

Ajatuksia viikonlopunaloituksesta

- Sen yhden jumalan kerran kun päätät aamulla oikaista koipiasi hieman pidempään, etkä saavu yliopistolle ajoissa, missaat herra pääministeri Medvedevin vierailun, etkä pääse hänen kanssaan kuvaan. (Opiskeli ja opetti roomalaista oikeutta mun yliopistolla. Muita kuuluisia oppilaita Putin ja Lenin) Tää oli niin karma.

-  Moskovaan muuttaneet suomijengiläiset saapuivat vierailulle. Voi, miten tunnenkaan, ettei Pietari ole sama ilman heitä.... Moskova on tehnyt heihin lähtemättömän vaikutuksen - kaksi on ymmärtänyt ainakin sen, että ainakaan sinne he eivät halua jäädä. Maailmassa on toisinaan vaikea löytää oma paikkansa, siispä ehkä hyvä alku on keksiä, missä sitä ei ainakaan halua olla.
Ihanaa viikonlopun verran päästä nauttimaan seurasta, jota olin niin kovin ikävöinyt.. :) Mikään ei lataa niin hyvin pattereita, kuin kaivattujen kavereiden seura. 

- Kävin moikkaamassa Sashan sedän asianajotoimistolla Dasha-kissaa. Toimiston lihavaa ihanaa kattia. Kyllä jokaisessa toimistossa kuuluisi olla kissa. Itseasiassa joka paikassa kuuluisi olla kissa.

- Kevytuntuvatakit on oossom. Musta kaikilla pitäis olla tämmönen. Viileällä käy hyvin takista, kylmässä villakangastakin alla ja sisällä neuleen tilalla. Ja toimii muuten aivan sairaan hyvin. Ja on lämmin. Miten oon elänyt ilman tätä?

- Kotiin kävellessäni törmäsin Pietarilaisiin autottomiin cityamiksiin. Auton puute ei näyttänyt haitannevan, pojat päristelivät jalkaisin ja huudattaen musaa isosta kannettavasta kajarista. Luovaa toimintaa. Arvostan.

- Tilasin itselleni asoksen alesta kenkiä koko vuodeksi välttääkseni jokavuotisen virhearvioinnin. Käytän mustia bootseja ja nilkkureita ympäri vuoden, mutta niitä myydään nahkaisina ja hyvinä oikeastaan vain syksyllä. Keväisin, kun on vielä pahimmat loskakelit ja talvi on kuluttanut jo kenkävarastot pois, kaupoissa on myynnissä vain värikkäitä tennareita, flipfloppeja tai valkoista mokkanahkaa. Että ei tämä hulvaton alekenkäostoskoriclickailu tänä aamuna ollut mitään hallitsematonta vaan ihan tarkoin harkittu juttu. Juujuu.

perjantai 18. lokakuuta 2013

Täällä jälleen

Todettakoon, että tämän postauksen laitto on musta todella noloa. Noloa siksi, että juuri vähän aikaa sitten julistin että, EN postaa tänne kuvia instagrammistani.

Ja tässä sitä ollaan...
Enkä itsekään kelpuuta selitystäni, että kaikki koska lumia perkele ja sen uusi facebooksovelluspäivitys (koska sitä kautta siirrän kuvia macilleni - älkää kysykö)


Mutta jos joku tästä väärydestä huolimatta haluaa kuulla, miten täällä menee, täältä pesee:


Peilikuvaan en keksi mitään selityksiä. Laitetaan se vaikka tämän nolouden kruunuksi ;)

Venäläinen sushi on juttu, josta en ole ihan heti valmis luopumaan. Taisiis ollenkaan. Paluumatkalla iltakirjastolta nappasin mukaani läheisestä sushinoutopaikasta tämmöset setit, yht. noin 15e. Hyvällä halulla jaettiin Sashan kanssa. Ylikin olisi jäänyt, siis jos me ei oltais me, koska ei meiltä jää mitään yli.. ikinä :D


Mummu ja vaari kävi täällä :) Tuli kuitattua kiva viikonloppu, vähän irti arjesta Marinski-teattereineen.
Tykkään muutenkin käydä baleteissa, mutta erityisen paljon olen tykännyt niistä täällä. Tanssijoiden sulakkuutta en osaa kommentoida, vaan muhun puree enemmän mahtipontiset ja kirjaimellisesti henkeäsalpaavat lavasteet ja konkreettisempi ote juonen viemiseen eteenpäin. Suosittelen!

Tämmösen läpyskän antoivat yliopistolta. Viimeinkin kuljen kaikista porteista, как белый человек (kak belyj chelovek), kuin valkoinen ihminen!
Tämä hyvä, sillä fakulteetilla tuleekin päivittäin oltua aamukymmenestä noin iltakahdeksaan/yhdeksään. No, sanotaan, hyvinä päivinä ;) (luennot kello neljään ja sitten kirjastolla)
Opiskelu on ensisijaisesti työlästä. Mielestäni on aika selkeä ero, onko opiskelu milloinkin vaikeaa vai työlästä. (esim. historian luku työlästä, matematiikka vaikeaa)
Kieli tuottaa omat ongelmansa, eikä aika tunnu riittävän sen ja itse opiskelun setvimiseen. Käytännössä tarkoitan siis sitä, että vaikka ymmärrän tekstiä hyvin, en saa siitä helposti rakennettua kokonaisuuksia. Mikä ei ole kauhean kiva kun yrität hahmottaa Venäjän oikeusjärjestelmää. Joka päivä luon uuden "ohjelman" ens viikolle, lähinnä mitä opiskella ja minä päivänä, mutten ehdi/jaksa tehdä läheskään kaikkea. Ja kasa kasvaa. Ja tammikuu lähenee, jolloin tää koko roska täytys saada tentittyä.
Mutta jottei keskityttäisi vain niihin ikäviin juttuihin, täytyy sanoa, että tykkään olla yliopistolla. Ei kävisi mielessäkään, etteikö tämä olisi juuri oikea paikka minulle.


Vietettiin Sashan kanssa meidän merkkipäivää Ferma-nimisessä ravintola/kahvilakonditoriassa Heinätorin laidalla. Ajatus tähän lähti oikeastaan siitä, että vaadin saada päästä treffeille. (=minä laittaudun nätiksi, sinä ostat kukat ja kerrot missä tavataan ja keksit yllätyksen mitä tehdään) Halusin treffeille, koska mua jäi harmittamaan, ettei oikeastaan ehditty deittailemaan.
Ja nyt mekin alettiin sitten tapailemaan, kerran kuussa :) weee.


Kuva kotimatkaltani yliopiston kirjastosta. Olen päättänyt säästä riippumatta kävellä aina kotiin sen 4km. Opiskelu koettelee istumalihaksia aivan tarpeeksi muutenkin.
Olin kuvitellut, ettei minun tarvitsisi kävellä yliopistolta pimeässä kotiin ennen sysitalvea. Vaan ehei.
Mutta ainakin on kaunista. Iltaisin tuuli saattaa olla kova ylittäessäni Vasilinsaarelta kotiin Neva-joen.
Mutta se on sitä opiskelijaelämää :) Ettäs semmonen elämänvaihe edessä. Pyhä kolminaisuus minä - nenä - ja kirja.

torstai 3. lokakuuta 2013

Четверть (Chetvert) 1

Viime viikonlopun kirppari+suunnittelijatjakaupatänkivättännemyöspromoamaanomiatuotteitaan myyjäisistä.

Tästä tulikin nyt vähän lyhyempi tarina kuin mitä piti.
En aseella uhatenkaan löydä niitä lukuisia kuvia, joita olen Четверть (Chetvert)-"taidekompleksista" ottanut.
Chetvert = suom. "neljännes, vartti"

Eipä sillä, että sinne palaaminen olisi suurikin juttu.... Paikka sijaitsee meiltä lähes kirjaimellisesti kivenheiton päässä. Eli tulemme palaamaan tänne vielä konkreettisemmilla esimerkeillä :P





  Четверть (Chetvert) 
osoite: Переулок Пирогова, 18 (Pereulok Pirogova, 18) 
lähin metro: Sadovaya, Admiraltejskaya
http://vk.com/projectquarter (venäjäksi, kääntäkää vaikka googlella :)


Jos vertaa Chetvertiä toiseen "saman alan" keskukseen Етажи:n (Etazhin), Chetvert on uudempi, keskeneräisempi ja tapahtumien osalta paljon aktiivisempi.

Viimeviikonloppuiset markkinat pidetään joka kuukauden viimeinen sunnuntai. Tai ainakin näillä näkymin on ilmoitettu.... Viime kuussa väitettiin, että joka kuussa pidetään "free market", mutta konsepti oli päässyt jo kuukaudessa hieman uudistumaan. Pietarilainen elämäntapa - pitää olla zen.

Muita tapahtumia, joita olen ollut todistamassa
- Sisäpihalla (etupihalla?) suurimmat kojut Pietarin Ravintolapäivässä
- Kahden päivän muotitapahtuma  Pietarilaisille, Moskovalaisille ja Kiovalaisille suunnittelijoille.
- Viime lauantaina Omenoiden päivä. Myynnissä karamelloituja omenoita, luomuomenahilloja, mehuja, piirakoita.. Omenateemaisia koruja ja vaatteita.
- Kahvipäivä. Opetusta kahvihifistelyyn
- Pop up crocs-myyjäiset  (luoja varjelkoon tätä kaupunkia)

Näiden lisäksi nopealla nettisivujen selauksella löysin pingisturnajaiset, bileitä ja sisäskeittaamista.
Ja klassisen kaavan mukaan kompleksissa pidetään myös luentoja, master classeja ja (paljon) keikkoja. Myös kauppoja löytyy vintage-putiikista trendivaatteisiin ja käsintehtyihin saippuoihin.




Tällasissa paikoissa kuitenkin kiteytyy se, mitä kovasti Pietarissa arvostan. Nuorten yrittelijäisyys.
Mullakin on monia kavereita, jotka oli sitä mieltä, että haluavat olla oman itsensä pomo. Sitten he ottivat, menivät ja perustivat kuka anticafen (maksat ajasta, jonka vietät, kahvi ja keksit ilmaisia), ketkä hostellin, kuka kielikoulun, kuka järjestää bileitä ja kuka tuo aitoja Lacosten paitoja maahan rekalla ja myy niitä Vkontaktessa. Myös suurin osa Chetvertissä toimivista kaupoista ja merkeistä, ovat nuoria ja aloittelevia yrityksiä.

En sano, että olisi nuorten oma vika, ettei Suomessa ole tälläistä. Mutta täytyy nostaa hattua ja ymmärtää, miten suuri kilpailuetu näiden nuorten ihmisten draivi tälle maalle on.
Acta est fabula, nunc plaudite!	
<