
Halusin tulla jakamaan kanssanne onneni. Asia, joka tuottaa minulle iloa joka ikinen päivä. Ja ei, se ei ole tämä neuvostolautanen vaikka sekin on kyllä todella ihana.
Kuinka ihanaa onkaan osata venäjää näin hyvin!
Tässä viimeisen kuukauden aikana kohdalleni on sattunut useampikin eri asteinen kriisinhallintatilanne.
Olen niiiin onnellinen, ettei ole keskusteluja, joita en voisi venäjäksi käydä. Pystyn hoitamaan asioitani pankissa, sairaalassa, työpaikkoihin liittyvissä tilanteissa... Puhumaan asioista suoraan oikeilla sanoilla, eikä selitellen mutkan kautta, asioimaan puhelimitse, käyttämään ammattimaista terminologiaa ja pitämään lyhyen esitelmän tuntemattomalle noin 50 hengen yleisölle pienellä varoitusajalla. Ja tietysti luontevasti vitsailemaan luukun toisella puolella istuvien tätsyjen kanssa, ennen kaikkea.
Monissa näissä tilanteissa mietin, kuinka avuton olisin ollut vielä kaksikin vuotta sitten. Tai silloin joskus ennen... Vaikka hoituuhan se kaikki vähän kehnommallakin venäjällä, ainahan kaikki lutviutuu. Mutta on se elo näin vain paljon mukavampaa.
On kauheaa tuntea itsensä avuttomaksi, edes pieni hetki. Riippumattomuus muista pienten vastoinkäymisten hoidossa pitää aktiivisesti onnellisena.
Kielitaito on lahja joka antaa antamistaan!